Aiemmat blogit

Epävarmuutta, haasteita, luovuutta ja uskoa tulevaan

Teksti: Maija Seppänen
Julkaisupäivämäärä: 24.2.2021

Poikkeusolot vaikuttavat taitoluisteluvalmentajan työhön ja harjoittelun suunnitteluun kaikkialla Suomessa, mutta haastavat samalla luovuuteen ja uudenlaisiin ratkaisuihin arjessa

Suomen Taitoluisteluvalmentajat ry (STAV) kysyi neljältä valmentajajäseneltään eri puolilta Suomea ajatuksia ja kokemuksia valmentajan työstä koronan aiheuttamana poikkeusaikana. Vaikka Rovaniemellä, Seinäjoella, Porvoossa ja Helsingissä korona-aika on näkynyt eri tavoin, valmentajat ajattelevat monella tapaa samoin. Tilanne on huolestuttanut ja aiheuttanut lisätyötä, mutta toisaalta haastanut myös ajattelemaan asioita eri tavoin, sopeutumaan ja luomaan uutta.

Koronan vaikutukset urheiluun ja etenkin lasten ja nuorten liikuntaan ovat olleet varmasti laajimmat ja pitkäkestoisimmat pääkaupunkiseudulla. Helsingin Luistelijoiden muodostelmaluistelun päävalmentaja Anu Oksanen kertoo, että työntekoa on leimannut suuri epävarmuus tulevasta. Seuran valmennustiimien toimintaa on jouduttu muokkaamaan ja valmennustoimintaa osittain karsimaan ja minimoimaan. On pitänyt olla joustava ja edetä viikko kerrallaan.
- Keväällä 2020 siirryttiin pikavauhdilla etäharjoitteluun ja piti nopeasti luoda materiaalipankki luistelijoille harjoittelua varten. Harjoittelua ja palavereita toteutettiin etäyhteyksillä, jotta yhteys joukkueen kanssa ja jäsenten välillä säilyisi. Haasteena oli myös, että vaihdos vanhasta kaudesta uuteen ja uusiin joukkueisiin tapahtui etänä, Oksanen muistelee. 
Anu Oksasen luotsaama Marigold IceUnity on ollut etuoikeutetussa asemassa, sillä huippu-urheiluun kuuluvana ryhmänä joukkue on päässyt treenaamaan jäällä kesän jälkeen lähes normaalisti. Sen sijaan Oksasen SM-juniorijoukkue Musketeers joutui marraskuussa siirtymään reiluksi pariksi kuukaudeksi ulkoharjoitteluun pienryhmissä. Ulkona on harjoiteltu fysiikkaa ja lajinomaisia harjoitteita säällä kuin säällä. Luistelijat ovat tsempanneet hienosti haastavista olosuhteista huolimatta. 

Porvoossa koronan aiheuttama epävarmuus ja kaupungin linjaamat rajoitustoimet ovat haastaneet taitoluisteluvalmentajan työtä. Porvoon Taitoluistelijoiden yksinluistelun vastuuvalmentaja Angelina Kälviläinen kertoo, että lomautukset ja suunnitelmien jatkuva muuttuminen ovat olleet arkipäivää. Myös luistelijoihin rajoitukset ovat vaikuttaneet suuresti.
- Marraskuun lopulla hallit menivät kiinni ja siitä asti on pidetty oheisharjoituksia ulkona. Tammikuussa pääsimme myös ulkojäille harjoittelemaan. Etäyhteyksiäkin on harjoitteluun käytetty. Helmikuun alussa pääsivät alle 12-vuotiaat ja SM-/edustusluistelijat jäähalliin harjoittelemaan, mutta edelleen osa luistelijoistamme joutuu harjoittelemaan ulkojäillä, kertoo Kälviläinen Porvoon Taitoluistelijoiden tilanteesta.

Seinäjoella ja Rovaniemellä on saatu harjoitella kesästä asti melko normaalisti lyhyitä poikkeusjaksoja lukuun ottamatta. Sekä Seinäjoen Taitoluistelijoiden muodostelmaluisteluvalmentaja Tanja Mikkilä että Rovaniemen Taitoluistelijoiden yksinluistelun päävalmentaja Anu Piltonen kertovat, että suhteellisen hyvästä tilanteesta huolimatta valmennustyö on vaatinut aiempaa tarkempaa suunnittelua. Koko ajan on pidettävä takataskussa useampaa suunnitelmaa ja etenkin kilpailujen peruminen on aiheuttanut suunnitelmien jatkuvaa mukauttamista nopeasti muuttuviin tilanteisiin. 

Kilpailukauden keskeytyminen on ollut yksi suurimpia pettymyksiä luistelijoille ja toki myös valmentajille. Valmentajat ovat joutuneet hakemaan uusia näkökulmia harjoitteluun ja tavoitteiden asettamiseen, jotta luistelijat saadaan motivoitua kilpailullisten tavoitteiden vähentyessä tai puuttuessa kokonaan. 
- Kilpailemisen mahdollisuus on kuitenkin ollut yksi tärkeä motivoiva asia tähän asti, joten nyt on täytynyt pohtia mihin katseet suunnataan, Anu Oksanen toteaa.
Seinäjoella Tanja Mikkilä on kilpailujen peruunnuttua pyrkinyt mm. käymään enemmän henkilökohtaisia keskusteluita muodostelmaluistelijoidensa kanssa, sillä kisojen poisjäännin takia tähän on vapautunut enemmän aikaa.
- Olen valmentajana yrittänyt miettiä, miten tämän tilanteen voisi harjoittelun kannalta kääntää hyödyksi ja mukauttanut harjoittelua sen mukaan. Olen myös pyrkinyt muistuttamaan itseäni sekä luistelijoitani siitä, että on oltava kiitollinen jokaisesta treenistä yhdessä – iso osa maamme luistelijoista ja joukkueista on joutunut olemaan pitkiäkin aikoja harjoittelutauolla. 
Angelina Kälviläinen kertoo, että Porvoossa yksinluistelijat ovat harjoitelleet myös entistä enemmän testisuorituksia ja uusia elementtejä ensi kautta varten.
- Pitkän jääharjoittelutauon jälkeen motivaatio on jopa kasvanut. Luistelijoiden silmistä näkyy, kuinka kovasti he ovat normaalia jäähallissa harjoittelua kaivanneet!

Valmentajan työtä on kuormittanut paitsi edellä mainitut suunnitelmien muutokset, epävarmuus työn jatkumisesta ja erilaiset rajoitukset, mutta myös työyhteisön hajaantuminen ja kanssakäymisen vähentyminen. Seuran yhteisölliset tapahtumat kuten kevätnäytökset ja leirit ovat jääneet myös väliin. Jaksaminen on ollut ajoittain koetuksella ja tilanne kuormittaa monin eri tavoin. Omien voimavarojen lataaminen on noussut merkittävämpään rooliin. Valmentajat pystyvät kuitenkin näkemään myös poikkeusajan mukanaan tuomat positiiviset vivahteet työhön ja harjoitteluun. Tanja Mikkilä listaa positiivisia puolia viime kuukausilta: 
- Oheisharjoitteisiin on tullut lisää monipuolisuutta pihalla pidettävien harjoitusten myötä. Myös luistelijoiden osallistaminen eri tavoin esim. pyytämällä heitä suunnittelemaan ja ohjaamaan harjoitteita toisilleen, on tuonut mielekkyyttä harjoitteluun. Olemme myös muodostelmaluistelussa panostaneet henkilökohtaisten taitojen kehittämiseen ja pyrkineet asettamaan pieniä tavoitteita viikolle.
Anu Oksanen taas kertoo turvavälien noudattamisen muodostelmaluistelujoukkueen harjoituksissa edellyttäneen sellaista luovuutta, joka on kääntynyt myös hyödyksi. Etäisyyksien pitoon on käytetty erilaisia välineitä, jotka ovat rikastuttaneet harjoittelua ja auttaneet tekemään lajinmukaista harjoittelua ikään kuin otteessa, mutta kuitenkin ilman otetta välinettä apuna käyttäen. Oksanen näkee osittain hyvää myös siinä, että monet palaverit esim. valmentajien ja seuran kesken hoidetaan suurimmalta osin etänä.
- Palaverit on saatu joustavammin järjestettyä, kun ne eivät vaadi kaikkien fyysistä läsnäoloa samassa paikassa. Etäpalaverit varmasti jäävät osittain käyttöön tulevaisuudessakin. 
- Etäyhteydellä pystyy pitämään myös ihan monipuolisia ja hyviä oheisharjoituksia, sillä etäyhteydellä valmennettaessa ohjeiden anto on mietittävä tarkkaan ja ohjeistuksella on ehkä tavallista suurempi merkitys. Uskon, että tätäkin menetelmää käytän jonkin verran myös jatkossa, lisää Angelina Kälviläinen.

Kaikki neljä valmentajaa toteavat, että myös seurat ja johtoryhmät ovat tehneet paljon työtä seuratessaan vallitsevia ohjeistuksia, tiedottaessaan jäsenistöään ja venyessään poikkeuksellisissa olosuhteissa. 
- Seurassa on jouduttu käsittelemään ihan uudenlaisia haasteita ja pohtimaan mm. kaikkien jäsenten turvallisuutta, kertaa Anu Piltonen.
Koronan vaikutukset seurojen talouteen ovat tietysti monella paikkakunnalla merkittävät ja nähtäväksi jää, miten poikkeuksellinen aika vaikuttaa esim. luistelijamääriin. 

Kulunut vuosi on vaatinut kaikilta sopeutumista ja pitkäjänteisyyttä ihan uudella tavalla. 
- Kanssakäyminen ihmisten välillä – sitä kaikki kaipaavat. Ei ole sama olla etäyhteydessä. Kaipaamme fyysistä läsnäoloa ja sitä, että voimme toimia yhdessä. Se on kuitenkin niin seuran kuin meidän lajimme ydin, pohtii Oksanen.
- Yhteisön tuen, myötätunnon ja kannustuksen merkitys urheilijoille ja valmennukselle on tärkeää aina. Erityisesti haastavina aikoina sen merkitys kasvaa. Muistetaan siis kannustaa ja tukea toinen toistamme ja luoda uskoa tulevaan, Mikkilä muistuttaa.